Siitä se ajatus sitten lähti.
Pitkään mietin oman blogin tekemistä, ennen kuin sain viimein ajatuksen teoksi. Tässä sitä nyt ollaan. Istuksin keittiössä, hellan pöydän ääressä, on menossa se aamun rauhallinen hetki. Juniori unilla, esikoinen eskarissa, muut siitä väliltä omissa touhuissaan. Itse siirryn (sikäli kun tältä kirjoittamiselta ehdin) hetkeksi ompelukoneen ääreen. Eilen illalla lenkin ja kahvakuulailun sijaan leikkelin palan fleeceä poikien paitojen osiksi, tänään yritän ehtiä saamaan ne siihen kuntoon, että käyttöönkin pääsevät. Eilen tytär sai ensi kesäksi uuden mekon. Neiti ilmoitti olevansa prinsessa, oli ilmeisesti tyytyväinen äidin näpertelyn tulokseen.
Niin. Tässä blogissa aion jakaa kuvina ja sanoina käsieni tuotoksia. Käsillä tekeminen on aina ollut se oma juttuni, kiitos siitä edesmenneille ja rakkaille hoitotädille ja -sedälle. Tyynen kanssa askarreltiin, virkattiin ja pujoteltiin lankoja patalapuksi, Ilmarin kanssa tehtiin pajupillejä, porattiin lautaan reikiä ja ihmeteltiin lahnan ilmarakkoa. Kotonakin sain penkoa äidin tilkkulaatikkoa melko vapaasti ja kaikenlaista väkerrystä kankaista syntyikin. Sotku siinä tilkkulaatikolla saattoi tosin olla melkoinen, mutta edelleen muistan sen tekemisen ja itse luomisen ilon, ja riemun, kun tekeleensä sai valmiiksi.
Tahti ei sinänsä ole noista ajoista muuttunut.. :)
Elina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti