Haaste ja hupparit

Ohoh. Päiväkahvilla ihan omassa seurassani! Hetken ainakin. Pienimmät muksut vei unimatti, kaksi läksi naapurin kyydissä kerhoon, ja isoin on kotimatkalla eskarista. Olen tässä jo muutamana päivän miettinyt, jos laittaisin itselleni haasteen kevään ja kesän ajalle. En osta ainuttakaan vaatetta, jos ei ole ihan akuutti tarve ja pakon pakko. Saisin samalla pienennettyä noita kangaspinoja, jotka ovat vuosien saatossa kertyneet. Kankaisiinkaan ei siis tarvitsisi ehkä investoida (tuo "ehkä" tietenkin sen takia, jos eteen sattuu jotain ihan vastustamatonta... ;) ). Jos onnistun haasteessa, voisin tietenkin palkita itseni jollain sopivalla tavalla. Jää harkintaan.Tuo palkinto siis. Haastetta aion yrittää.

Eilen illalla ompelin poikakolmikolle uudet fleece -hupparit. Talvikamppeet tuntuvat pojista jo liian lämpimiltä, mutta äiti taas on sitä mieltä että välikausitakki on vielä liian ohut näille keleille, joten lämmin huppari takin alle oli ratkaisu, joka miellytti sekä poikia että äitiä. Kaava on Ottobre 6/12 Manni. Kivan kapoinen fleecestä ommeltuna, olisi tosin voinut vähän leveyttä lisätäkin, mutta ommellaan sitten uudet jos/kun pieneksi menevät. Kangas on aikaa sitten hankittu jostakin, sainpahan pois pyörimästä!

Siinä ompelun tohinassa unohtui sämpylätaikinakin kohoamaan muutamaksi tunniksi. Nakkasin kulhon jääkaappiin yöksi. Tänään herättelin taikinan uudestaan ja leivoin, -aika hyviä sämpylöitä hapatetusta taikinasta! ;)
Nyt mietinnän alle blogin ulkoasu... -mielelläni otan vastaan kommentteja ja ehdotuksia asian edetessä.


Aurinkoista päivää muillekin,

Elina

Alkutunnelmia

Siitä se ajatus sitten lähti.

Pitkään mietin oman blogin tekemistä, ennen kuin sain viimein ajatuksen teoksi. Tässä sitä nyt ollaan. Istuksin keittiössä, hellan pöydän ääressä, on menossa se aamun rauhallinen hetki. Juniori unilla, esikoinen eskarissa, muut siitä väliltä omissa touhuissaan. Itse siirryn (sikäli kun tältä kirjoittamiselta ehdin) hetkeksi ompelukoneen ääreen. Eilen illalla lenkin ja kahvakuulailun sijaan leikkelin palan fleeceä poikien paitojen osiksi, tänään yritän ehtiä saamaan ne siihen kuntoon, että käyttöönkin pääsevät. Eilen tytär sai ensi kesäksi uuden mekon. Neiti ilmoitti olevansa prinsessa, oli ilmeisesti tyytyväinen äidin näpertelyn tulokseen.

Niin. Tässä blogissa aion jakaa kuvina ja sanoina käsieni tuotoksia. Käsillä tekeminen on aina ollut se oma juttuni, kiitos siitä edesmenneille ja rakkaille hoitotädille ja -sedälle. Tyynen kanssa askarreltiin, virkattiin ja pujoteltiin lankoja patalapuksi, Ilmarin kanssa tehtiin pajupillejä, porattiin lautaan reikiä ja ihmeteltiin lahnan ilmarakkoa. Kotonakin sain penkoa äidin tilkkulaatikkoa melko vapaasti ja kaikenlaista väkerrystä kankaista syntyikin. Sotku siinä tilkkulaatikolla saattoi tosin olla melkoinen, mutta edelleen muistan sen tekemisen ja itse luomisen ilon, ja riemun, kun tekeleensä sai valmiiksi.
Tahti ei sinänsä ole noista ajoista muuttunut.. :)

Tässä siis eilen valmistunut, Mekkotehtaan ohjeilla ommeltu Katariina -mekko, pienillä omilla muutoksilla. Kesää odotellessa siis!


Elina