Vappukin oli ja meni..

Eskarissa oli vappujuhlat keväällä ja kotiin tuli lappu, jossa luki että voit ottaa mukaan oman naamiaisasun. No eihän meillä vielä sellaisia ole kertynyt. Siinä sitten pojan kanssa mietittiin ja tuumattiin ja pengottiin kangaslaatikoita. jostain sitten löytyi jo unohtunut tiikeri -minkee, jota oli ihan kivan kokoinen palanenkin. Tiikeri siis. Pohjakaavaksi löytyi sopivasti Ottobren jumpsuit. Hihoja ja lahkeita joutui lyhentämään ja leveyttä hieman kaventamaan, että sen kankaanpalan sai riittämään. Jatkettiin sit resorilla. Ja vetoketjun paikkaa muutin myös. Hupussa on keltainen velour -vuori, korvat ja häntä tupsuineen lisätty.

Miusta tästä tuli hyvä siihen nähden, että kangasta oli hieman niukanlaisesti. Eliaskin tykkäsi kun kokeiltiin ja oli vallan innoissaan. Tuli sitten se naamiaspäivä, ja poika ilmoitti aamulla, että ei hän sitä pukua otakaan mukaan. Kaivoi kaapistaan Tintun peikkohousut reppuunsa, mutta pakkasi äidin mieliksi tuon tiikeripuvunkin. Peikkohousut oli naamiaisiin päätyneet, koska haalari "tuntu pahalta" päällä. Taas kerran tuli selväksi se, että ihan mikä tahansa ei tälle herralle sovi. Liekö tässä syynä olleet nuo pitkät hiharesorit vai mikä, en tiedä. Mutta onneksi  se seuraava, 5 -vuotias pitää tästä ihan hurrrrjasti :)

Vanhasta uutta

Keväällä SaVa laittoi haasteeksi tehdä jostakin vanhasta jotain uutta. Minulla on jo kauan pyörinyt kierrätettävien vaatteiden laatikossa ihana nanson yöpaita. Se on äitini vanha, jostain 70 -luvulta kai. Reikäinen, mutta ihanan pehmeä, ja kuosikin jotenkin ihana. SaVa on facebookin eräs ryhmä, joka on minut innoittanut kokeilemaan uusia juttuja enemmänkin.

Tässä siis lähtötilanne siitä yöpaidan raasusta. Reikiä olikin sitten vähän enemmän, mitä muistelin, joten koko paita tuli käytettyä, saumoja lukuunottamatta.

Tässä lopputulos. Uusi yöpaita se piti olla, tyttären mielestä "jintettamekko". kaava on oma, melko vapaalla kädellä saksittu, joten toista samanlaista ei tule. Reiät on paikattu applikoimalla lisää kukkia helmaan. Mummokin tunnisti kankaan :)
Tää oli ihan hauska, vaikka aikaa menikin reilusti enemmän kuin se kaksi tuntia. Se projektin säädetyt kaksi tuntia meni minulla niiden reikien paikkaamiseen..
Mutta tuunailua jatketaan. Vanhoja farkkuja on kasaantunut liuta, josko niistä saisi tehtyä vanhimmalle pojalle toivelistalla olevan farkkutakin.

Salainen vaateystävä

Ihanan hauska idea tuo vaateystävä. Sainpahan innokkeen päivittää "taas" tätä omaa blogiani ja tuupata kuvia joistakin viimeaikaisista ompeluksista.
Viime viikolla aika kului pihahommissa ja kiviä kannellen. Sitä hommaa taitaa riittää vielä jos kuinka kauan..
No, mutta siihen vaateystävään. Ideahan on siis se, että joku ompelee jollekin lapsistani vaatteen, ja minä ompelen jollekin. Saaja ei tiedä, kuka on lähettäjä. Paitsi että nehän kai paljastetaan lopuksi. Hieman jänskättää, pakko myöntää. Enemmän tietenkin se, että tykkääkö ompelukseni saaja työn tuloksesta ja onko sopiva ja sattuiko mieluisat värit. Jännityksellä odotan myös sitä, kuka lapsistani saa salaisen ystävän vaatteen! Tänään aloitan oman vaatteeni suunnittelun sukeltamalla tuonne kangaskasojen keskelle. Useampi idea tietysti jo on, mutta ne vaativat vielä hienosäätöä.

Jouku aika sitten osallistuin SaVaWay projektiin, johon kangas tilattiin i k a s y r :ilta. Silloisena perjantaiaamun, (jolloin paketin sai avata), paketista paljastui ihastuttava turkoosi kirahvitrikoo! Ihanan pehmeä ja raikas kangas. 3-vuotias poika ilmoitti oitis haluavansa kankaasta tähtipaidan. 2 -vuotias tyttö jatkoi "JOOOO, ja miuje tyjän!" Whaaaat??! kirahvikankaasta tähteä ja sydäntä?! Mutta toisaalta, päätin kuunnella toiveita.

 Ylläoleva kuva on otettu yöllä yhden maissa todisteeksi, että tehtävä suoritettu, vaikkakin vähän myöhässä.

Neitillä on tapana turata päällensä kaikki sen hetkiset "ihanat". Hameen alla easy piece -kaavalla (Ottobre) tehdyt shortsit, T-paita on Ottobren Hoops. Villapipo 70 -luvulta. Sampon T-paita Ottobren Youn Designers -kaavalla ja housut easy piece. Noita housuja sais olla kuulemma useammatkin.

Huomasimpa tässä kuvia ladatessa, että kaikkein nuorimmainen on jäänyt sovitus/vaateompeluskuvista paitsi. Täytyy korjata asia tuota tuonnempana. Tässä siis yhdet saimit ja kolmet easy piecet. Kaavat siis ottobresta.

Seurakunnan kerhojen kevätjuhla ja 5 -vuotias viikinkipaidassaan, josta tykkää aivan hirmuisesti! Vanhemmalla veljellään, joka aloittaa syksyllä koulutien, on myös samasta kankaasta paita, mutta ruskeilla kanteilla. Poika ilmoitti, että "tosi hieno paita äiti, voin pitää tätä sitten kotona". Ts. paita lojuu vieläkin käyttämättömänä pojan paitalootassa. On ilmeisesti liian kirjava 6 -vuotiaan tyylitaiturin mielestä.. ;)

Jos ja kun joku tätä blogia lukee, olisin enemmän kuin iloinen kommenteistä ja kehitysehdotuksista. Bloggaaminen on uusi aluevaltaus ja vähän vielä vieraskin, mutta haluaisin pitää blogin ikäänkuin päiväkirjana osalle tekeleistäni.

Ihanaista kesäpäivää!

Haaste ja hupparit

Ohoh. Päiväkahvilla ihan omassa seurassani! Hetken ainakin. Pienimmät muksut vei unimatti, kaksi läksi naapurin kyydissä kerhoon, ja isoin on kotimatkalla eskarista. Olen tässä jo muutamana päivän miettinyt, jos laittaisin itselleni haasteen kevään ja kesän ajalle. En osta ainuttakaan vaatetta, jos ei ole ihan akuutti tarve ja pakon pakko. Saisin samalla pienennettyä noita kangaspinoja, jotka ovat vuosien saatossa kertyneet. Kankaisiinkaan ei siis tarvitsisi ehkä investoida (tuo "ehkä" tietenkin sen takia, jos eteen sattuu jotain ihan vastustamatonta... ;) ). Jos onnistun haasteessa, voisin tietenkin palkita itseni jollain sopivalla tavalla. Jää harkintaan.Tuo palkinto siis. Haastetta aion yrittää.

Eilen illalla ompelin poikakolmikolle uudet fleece -hupparit. Talvikamppeet tuntuvat pojista jo liian lämpimiltä, mutta äiti taas on sitä mieltä että välikausitakki on vielä liian ohut näille keleille, joten lämmin huppari takin alle oli ratkaisu, joka miellytti sekä poikia että äitiä. Kaava on Ottobre 6/12 Manni. Kivan kapoinen fleecestä ommeltuna, olisi tosin voinut vähän leveyttä lisätäkin, mutta ommellaan sitten uudet jos/kun pieneksi menevät. Kangas on aikaa sitten hankittu jostakin, sainpahan pois pyörimästä!

Siinä ompelun tohinassa unohtui sämpylätaikinakin kohoamaan muutamaksi tunniksi. Nakkasin kulhon jääkaappiin yöksi. Tänään herättelin taikinan uudestaan ja leivoin, -aika hyviä sämpylöitä hapatetusta taikinasta! ;)
Nyt mietinnän alle blogin ulkoasu... -mielelläni otan vastaan kommentteja ja ehdotuksia asian edetessä.


Aurinkoista päivää muillekin,

Elina

Alkutunnelmia

Siitä se ajatus sitten lähti.

Pitkään mietin oman blogin tekemistä, ennen kuin sain viimein ajatuksen teoksi. Tässä sitä nyt ollaan. Istuksin keittiössä, hellan pöydän ääressä, on menossa se aamun rauhallinen hetki. Juniori unilla, esikoinen eskarissa, muut siitä väliltä omissa touhuissaan. Itse siirryn (sikäli kun tältä kirjoittamiselta ehdin) hetkeksi ompelukoneen ääreen. Eilen illalla lenkin ja kahvakuulailun sijaan leikkelin palan fleeceä poikien paitojen osiksi, tänään yritän ehtiä saamaan ne siihen kuntoon, että käyttöönkin pääsevät. Eilen tytär sai ensi kesäksi uuden mekon. Neiti ilmoitti olevansa prinsessa, oli ilmeisesti tyytyväinen äidin näpertelyn tulokseen.

Niin. Tässä blogissa aion jakaa kuvina ja sanoina käsieni tuotoksia. Käsillä tekeminen on aina ollut se oma juttuni, kiitos siitä edesmenneille ja rakkaille hoitotädille ja -sedälle. Tyynen kanssa askarreltiin, virkattiin ja pujoteltiin lankoja patalapuksi, Ilmarin kanssa tehtiin pajupillejä, porattiin lautaan reikiä ja ihmeteltiin lahnan ilmarakkoa. Kotonakin sain penkoa äidin tilkkulaatikkoa melko vapaasti ja kaikenlaista väkerrystä kankaista syntyikin. Sotku siinä tilkkulaatikolla saattoi tosin olla melkoinen, mutta edelleen muistan sen tekemisen ja itse luomisen ilon, ja riemun, kun tekeleensä sai valmiiksi.
Tahti ei sinänsä ole noista ajoista muuttunut.. :)

Tässä siis eilen valmistunut, Mekkotehtaan ohjeilla ommeltu Katariina -mekko, pienillä omilla muutoksilla. Kesää odotellessa siis!


Elina